Kilimanjaron vaellus 17.-22.12.2005

Teksti: Kauko Saarinen
Kuvat: Jukka Järvinen (Huikeita kuvia!)

Saavuimme Moshiin, Kilimanjaron juurella olevaan pieneen kaupunkiin, iltapäivällä tiistaina 13.12.05. Majoitumme Lonely Planet -kirjan opastamana välittömästi hotelliin nimeltä New Coffee Tree Hotel. Vuorokausi kahdelta hengeltä maksoi 15000 Tsh eli noin 12 € sisältäen vaatimattoman aamupalan.

Seuraavana aamuna Kilimanjaron osittain jääpeitteinen huippu näkyi ylväänä hotellihuoneen ikkunasta. Päivän mittaan Kilimanjaro peittyy poikkeuksetta paksuun pilviverhoon. Vuoren huippua katsellessa olo tuntui epävarmalta — tuonneko tässä tosiaan ollaan menossa?

Kilimanjaro kuvattuna juuri ennen auringonlaskua Moshista hotellimme ikkunasta. Kuva: Jukka Järvinen.

Päivän kuluessa kiertelimme Kilimanjarolle retkiä järjestävissä toimistoissa. Erityisen toimelias etsinnässä ei tarvinnut olla, sillä toimistojen sisäänheittäjät olivat hyvin aktiivisia. Hinta- ja laatutasosta saimme varsin nopeasti alustavan käsityksen. Hinnat vaihtelivat välillä 600-900 US$. Kaikkiaan kävimme kahdeksassa eri toimistossa. Osassa oli nähtävissä asiakkaiden kirjoittamaa palautetta. Muistimme myös Lonely Planetin varoituksen, että erityisesti Machame-reitillä on syytä varoa kaikkein halvimpia vaihtoehtoja. Olimme tulleet Moshiin Arushasta Meru-vuorelta laskeuduttuamme. Arushassakin oli ollut riittävän lämmintä, mutta nyt lämpöä oli vielä enemmän. Itapäivisin lämpömittari näytti lukemia 30-34°C varjossa.

Osarajaus kartasta New Map of the Kilimanjaro National Park. Kartta niputtaa yhteen Arushan, Moshin, Kilimanjaron kansainvälisen lentokentän, Mount Merun ja Kilimanjaron kansallispuiston. Päiväkohtaiset reittiprofiilit on "lainattu" samasta kartasta. Kartan hankkimista voi suositella Kilimanjaron vaeltajalle. Karttaa myytiin hintaan 9000-10000 Tsh.

Ennen Kilimanjaron vaellusta Suomen joukkue harjoitteli nousemalla kartassa näkyvälle Meru-vuorelle, korkeus 4566 m. Merun vallus kesti 4 pv. Ensimmäisen ja viimeisen päivän aikana Merun kansallispuistossa näkee runsaasti mm. puhveleita, kirahveja, pahkasikoja, apinoita ja antilooppeja. Puhveleiden takia Merun oppailla on ase mukanaan. Kysyimme hyvin englantia puhuvalta oppaalta, että onko aseita puhveleita vastaan tarvinnut käyttää. Hänellä ei ollut tiedossa sellaista tapausta. Merun vaelluksen kuvia voi katsella Meru-painikeesta Kilimanjaro-kuvaston yhteydessä. Meru-vuorella tehty ennakkoharjoittelu saattaa selittää sen, miksi Suomen joukkueella ei ollut ongelmia Kilimanjaron vaelluksella.

Mikä vaihtoehto nousureitiksi?

Olimme jo etukäteen päättäneet, että nousemme reittiä Machame-Mweka Route. LP-kirjassa tämän reitin kestoksi sanotaan 6 pv ja vaativuustaso demanding eli vaativa. Yhteenveto: ”This beautiful route is one of the most popular, passing through Kilimamjaro’s complete range of landscape and vegetation types. Its terrain is more challenging than that of Marangu or Rongai Routes, but no technical equipment is necessary and it’s feasible for fit trekkers of any experience level.”

Tiedossa oli myös, että Machame-vaihtoehto tarjoaa paremmat olosuhteet akklimatisaatioon eli ohueen ilmaan sopeutumiseen kuin yleisimmin käytetty Marangun reitti. Suurin osa tämän reitin valinneista myös onnistuu nousemaan Kilimanjaron huipulle ja saavuttaa Uhuru Peakin (Vapauden huippu) 5895 m.

Yleisimmin käytetyn Marangun reitin (Coca-Cola Route), nousuaika 5-6pv, valinneista vain 10% saavuttaa Kilimanjaron huipun (Uhuru Peak 5895 m) LP-kirjan mukaan, vaikka reitin vaativuustasoksi mainitaan moderate-demanding. Tämä johtunee siitä, että reitti nousee tasaisesti ylöspäin eivätkä läheskään kaikki sopeudu riittävän nopeasti ohueen ilmaan. Noin puolet tämän reitin valinneita pääsee kuitenkin välietapille Gilman’s Pointiin 5680 m. Jo tästä saa todistuksen onnistuneesta noususta.


Retken järjestävän toimiston valinta

Perusteellisen selvityksen jälkeen päädyimme käyttämään toimiston ”Samjoe Tours & Travels Ltd” palveluja. (Hauska sattuma on, että tämän toimiston edustaja kauppasi meille palvelujaan jo Moshissa hotelliin majoittuessamme. Liike sijaitsi vain 20 m hotellista!) Hinnaksi tuli 670US$, jonka saattoi maksaa missä tahansa valuutassa, myös matkashekkeinä. Retken hintaan pitää lisätä vielä avustajien tipit, joiden suuruudeksi suositellaan noin 10% koko retken hinnasta. Selvisi, että retkelle osallistuisi neljä henkilöä: me kaksi, yksi ruotsalainen ja yksi israelilainen. Avustavaa henkilökuntaa tulisi tälle joukolle 14 henkeä sisältäen oppaat, kantajat ja kokin. Retkeä johtaa pääopas. Apuoppaalla on tärkeä tehtävä saattaa vuoristotaudin tai muun syyn takia keskeyttämään joutuvat turvallisesti vuorelta alas. Tällä reitillä majoitutaan teltoissa. Mukana pitää siis olla teltat, ruoka, juoma, ruoanvalmistusvälineet, polttoaine, makuupussit- ja alustat – siis kaikki tarvikkeet. Maksavien asiakkaiden ei tarvinnut kantaa mukanaan muuta kuin kevyt päiväreppu. Kantotuolia pakettiin ei sentään kuulunut. Retken varmistumisen yhteydessä maksettiin ennakkomaksu 100 US$. Retki alkaisi seuraavana lauantaina 17.12.05 klo 9:00. Ennen lähtöä maksettaisiin loput osallistumismaksusta.


Viimein tositoimiin - Kilimanjaron 1. päivä: Machame Gate 1800 m -> Machame Camp 3000 m

Autokyyti alkoi klo 9:00, aivan kuten oli sovittu. Terhakkaan tuntuisena oppaana hääri paikalla Nelson M. Kertomansa mukaan hän oli järjestävän toimiston tilauksen perusteella koonnut avustavan henkilökunnan, yhteensä 14 avustajaa. Toisesta hotellista poimimme kaksi muuta retken maksavaa osallistujaa: Kjell from Sweden ja Natan from Israel. Autokyyti vei lähtöpisteeseen, joka oli Machame Gate. Lähtöselvityksen (nimet kirjaan yms.) jälkeen päästiin viimein tositoimiin. Sitä ennen Israelin edustaja oli joutunut vastaanottamaan puiset kävelykepit. Muilla retken osallistujilla oli hienommat säädettävät retkisauvat.

Ensimmäinen päivä oli retken helpoin. Eteneminen oli kävelyä hyvälaatuista, paikoin porrastettua polkua. Kilimanjaron vaellusreittejä on kunnostettu v, 1997-2001 Suomen tuella kehitysyhteistyähankkeena. Sademetsän lehvästö tarjosi suojan polttavaa aurinkoa ja kuumuutta vastaan. Tiheää sademetsää jatkui lähes koko ensimmäisen päivän. Vasta hiukan ennen leiriä Machame Campissa metsä muuttui harvemmaksi. Eläimiä sademetsässä ei näkynyt lainkaan muutamia lintuja lukuunottamatta. Pidimme lyhyitä taukoja noin puolen tunnin välein ja yhden pidemmän lounastauon. Lounas annettiin evääksi lähtöportilla. Polulla kävely tuntui helpolta. Sykemittari näytti varsin matalia lukemia 95-105. Jyrkissä kohdissa syke nousi hetkittäin korkeammaksi.

Kantajat painavine taakkoineen kiipesivät omaa vauhtiaan enimmäkseen nopeammin kuin maksavat asiakkaansa pienine päiväreppuineen. Jossain jyrkissä nousuissa saatettiin ohittaa myös kantajia, joita säännöllisesti tervehdittiin Jambo! -tervehdyksellä. Joskus lisättiin vielä "Hakuna matata!" eli ei ongelmia. Kantajille on pakko nostaa hattua. Varsin kevyesti he kantoivat arviolta 15-25 kg:n taakkojaan. Usein taakka oli pään päällä ja kuormaa saatettiin kantaa käsin tukematta. Apusauvoja asiakkaiden tapaan oppaat ja kantajat eivät käyttäneet. Avustavan henkilökunnan äidinkieli oli swahili eivätkä he juuri englantia osanneet. Kokkikin sanoi yleensä vain jees, jos kyseli jotain englanniksi. Retken pääopas Nelsonkin puhui varsin vaikeaselkoista englantia.

Nousua ensimmäisen päivän aikana kertyi 1200 m ja aikaa kului 4,5 h. Vuoristossa matkaa yleisesti mitataan tunteina eikä kilometreinä. Nukkumaan mentiin varhain pimeyden tullessa klo 19. Mitäpä telttakylässä muuta olisi voinut tehdä kuin nukkua.

Kilimanjaron 2. päivä: Machame Camp 3000 m -> Shira Camp 3840 m

Yöllä jalkeilla käydessä klo 4:00 oli uskomattoman kirkas kuutamo. Aamupala tarjottiin klo 7:30. Yö oli ollut kylmä ja aamulla oli kuuraa maassa. Natanilla oli illalla ollut hengitysvaikeuksia, muilla ei toistaiseksi ollut mitään ongelmia.

Toisen päivän kävely alkoi klo 8:50. Nelson johti letkaa ja sanoi, että ”don’t rush”.  Huipulle nousu onnistuu sitä varmemmin, mitä hitaammin kiiruhtaa. Tavallisin sanonta, minkä Kilimanjarolla kuulee on: ”pole, pole”, mikä tarkoittaa ”hitaammin, hitaammin”. Hitaasti edetessä elimistö voi akklimatisoitua jo kävelyn aikana.

Nelson esitteli kasvillisuutta, joka oli jo melko vähäistä yli 3000 m:n korkeudessa. Yksi esimerkki oli marjapensas, joka muistutti kotimaista vadelmaa. Pensaan marjat olivat väriltään keltaisia ja niiden maku tyrniä muistuttava.

Syketaso oli päivän aikana rajoissa 95-110 eli eteneminen oli varsin verkkaista. Paikoin kallioisella polulla joutui tukemaan tasapainoa myös käsikosketuksella. Kasvillisuus väheni sitä mukaa kun nousimme ylöspäin. Noin 3500 m:n korkeudessa on vyöhyke, jossa kasvaa suurikokoista metrien korkuista kanervaa. Toiselle päivälle nousua kertyi 840 m ja aikaa kului 6 h. Majoituimme Shira Campissa 3840 m. Suomen joukkueella ei edelleenkään ollut mitään ongelmia.


Kilimanjaron 3. päivä: Shira Camp 3840 m -> Baranco Camp 3950 m

Aamulla oli jälleen kuuraa maassa. Aamuaskareisiin kuuluu yleensä peseytyminen. Suihkuja ei Kilimanjarolla ole ja vessat ovat koppeja, joissa on lattiassa pelkkä reikä. Täysin peseytymättä ei silti tarvinnut olla. Meille annettiin joka aamu pesuvadillinen lämmintä vettä. Peseytyminen oli käytännössä kevyt käsien ja kasvojen huuhtelu. Mukana oli myös apteekista saatavaa riittoisaa desinfiointigeeliä, jota hierottiin käsiin aina ennen ruokailiua. Ruoka nautittiin omassa teltassaan, jota avustava henkilökunta käytti myös nukkumiseen.

Eteneminen aamupalan jälkeen jatkui klo 9:10. Päivän vaelluksella nousua kertyi vain 100 m. Tämä selittyy sillä, että päivän aikana noustiin 700 m ja laskeuduttiin 600 m. Näkymät alkoivat olla kivikkoista kuunmaisemaa. Kävimme korkeimmillaan noin 4600 m:n tasolla eli hiukan korkeammalla kuin on Merun huippu 4566 m. Tällainen reittiprofiili auttaa sopeutumaan ohueen ilmanalaan, vaikka se merkitsee kiipeilijälle ”ylimääräistä” ponnistelua. Aikaa päivän etenemiseen kului 7 h.

Kasvillisuutta ei yli 4000 m:n korkeudessa ole juuri lainkaan. Korkeimmalla viihtyvä kasvillisuus on matalaa varvikkoa ja siellä täällä näkyviä "kaktuksia", jotka oikealta nimeltään ovat villakoita. Baranco Camp on laaksossa, jonka pohjalla on puro. Suojaisessa laaksossa virtaavan veden läheisyydessä oli jonkin verran kasvillisuutta. Seuraavana päivänä vaellus jatkuisi puron ylityksen jälkeen jyrkkää kalliorinnettä ylöspäin. Päivän urakka sujui Suomen joukkueelta edelleen helposti. Ruotsin joukkuetta vaivasi lievä päänsärky. Uhkana päivän kuluessa olivat synkät pilvet, jotka enteilivät sadetta. Oppaamme katselikin huolestuneena taivaalle ja hoputti meitä kiirehtimään. Säästyimme kuitenkin sateelta. Nukkumaan mentiin ruokailun ja iltatoimien jälkeen jo klo 19:00.


Kilimanjaron 4. päivä: Baranco Camp 3950 m ->Barafu Camp 4550 m

Aamu oli jälleen hyvin viileä. Mittari näytti lukemaa -8°C ennen auringon lämmittävää vaikutusta. Liikkeelle lähdettiin noin klo 9:00. Päivän alku oli edellisiä haastavampi: jyrkkää kalliorinnettä ylöspäin. Jyrkässä nousussa tarvittiin monesti myös käsiotetta tasapainon tueksi. Vieressä oli kymmenien metrien pudotus ja yksikin horjahdus olisi saattanut olla kohtalokas. Päivän urakka oli nytkin varsin kevyt. Syketaso pysyi enimmäkseen välillä 100-120. Päivän ponnistelu vei 7 h ja nousua kertyi 650 m. Leiriytyminen Barafu Campissa 4550 m klo 16:10.

Tähän asti kaikki oli tuntunut suorastaan helpolta Suomen joukkueen näkövinkkelistä. Mitään vuoristotaudin oireita ei ollut: ruoka ja uni maittoivat, ei väsymystä, ei päänsärkyä tms. Laskimmekin leikkiä, että tällä menolla kunto laskee. Ruotsin joukkueella oli esiintynyt vähäistä päänsärkyä ja Israelin joukkueella oli edelleen hengitysvaikeuksia.

Viimeinen osuus eli nousu huipulle alkaisi seuraavana yönä klo 24:00. Sitä ennen oli taas runsas ruokailu. Ruoka maittoi koko ryhmälle hyvin. Israelin joukkueen edustajakin vaikutti parempikuntoiselta kuin koko alkumatkan aikana. Ruokailun jälkeen oli mahdollista nukkua, jos siihen pystyi seuraavaa yötä miettiessä. Suomen joukkueen herra Saarinen nukkui tasan tunnin klo 19-20. Saman herran leposyke makuulla hyvin syöneenä ja runsaan nestetankkauksen tehneenä oli hitusen alle 80l/min. Tämän perusteella voi arvioida, että ilman vähähappisuus nosti leposykettä ehkä15 pykälää. Arviointia vaikeuttaa se, että runsas syönti ja nestetankkaus yksistään nostavat leposykettä. Muilla nukkuminen taisi jäädä olemattomiin. Israelin joukkue kärsi hengitysvaikeuksia ja valvoi ainakin osan illasta pimeän ja viileän taivaan alla henkeä haukkoen.


Kilimanjaron 5. päivä: Barafu Camp 4550 m -> Uhuru Peak 5895 m - Afrikan korkein huippu -> Mweka Camp 3100 m

Oli sovittu, että klo 23:30 on teetarjoilu ja nousu huipulle alkaa klo 24:00. Lähtö viivästyi hiukan ja alkoi 0:12. Sää oli pilvetön ja viileä.

Huipulle nousun aloittaminen yöllä voi tuntua oudolta, mutta siihen on monta hyvää syytä.Tärkein syy on sää, joka aamuyöllä ja aamulla on Kilimanjarolla yleensä pilvetön kuten meidänkin nousumme aikana. Näin huipulle noustessa voi maisemia ihailla kirkkaassa auringonpaisteessa. Päivän kuluessa noin klo 9:00-10:00 jälkeen vuori alkaa vähitellen peittyä pilviin. Tällöin sää ja näkyvyys huipulla on huono eikä maisemia pysty ihailemaan. Varhaiseen nousuun on muitakin syitä. Jos viimeisen nousun aloitus olisi puolelta päivin, tapahtuisi alatulos pimeässä, mikä olisi vaarallista. Yleensäkin alastulo (väsyneenä?) on usein vaarallisempaa kuin nouseminen.

Nelson varoitti illalla, että kyyti huipulle noustessa voi olla hyvin kylmää. Niinpä vaatetta puettiin ylle runsaasti.

 

 

 

 

Kilimanjaron ja samalla koko Afrikan huipulla joulukuussa 2005

Neljän ja puolen päivän vaelluksen jälkeen lähtöpisteestä on päästy Afrikan huipulle Kilimanjarolla. Huipun nimi on Uhuru Peak. Lisää upeita kuvia Herra Järvisen ottamana sivun yläreunan linkistä. Keskellä uupunut Ruotsin joukkueen edustaja. Israelin joukkueen edustaja ehti paikalla vasta kuvaamisen jälkeen.

 

Esimerkkinä herra Saarisen vaatetus ja varustus Suomen joukkueesta huipulle noustessa:
- alin kerros pitkä polypropeenikerrasto,
- seuraava kerros Catmandoo polyesterikerrasto,
- paksu lämmin fleece-takki,
- paksut puhtaat erikoissukat vaelluskengissä,
- paksut ranteen peittävät vuorihansikkaat, sisällä ohuet villarukkaset,
- pää suojattu erittäin hyvin: kaulavaate, kommandohuppu, paksu pyöräilylakki, aurinkolasit, aurinkovoide,
- ylin kerros vuorillinen, mutta kevyehkö hupullinen goretex-puku,
- säärystimet,
- vaellussauvat (koverat kartiokärjet tarttuvat kiveen kuin magneetti),
- otsalamppu,
- suklaapatukoita,
- juomapullo 1,5l täynnä vettä,
- kevyt päiväreppu,
- kännykkä tekstiviestittelyyn (Kilimanjaron alueella kenttä toimii varsin hyvin).

Ajatus oli, että liikkeelle lähdön jälkeen osan vaatteista voisi laittaa reppuun. Ilma oli kylmä ja puhalsi vielä melko navakka tuuli. Niinpä vaatetusta ei tarvinnut keventää koko nousun aikana. Käsiä jopa palelsi alkumatkasta. Jonkin ajan kuluttua verenkierto käsissä parani ja palelu loppui. Vaatetus tuntui juuri sopivalta huippua kohti etenemiseen. Elimistö ei lämmennyt edes riittävästi kovin hiljaisen vauhdin takia. Syke pysyi nytkin maltillisissa lukemissa 105-125. Tämän perusteella reippaampikin eteneminen olisi ollut mahdollista.

Jostain syystä Nelson veti aluksi pitkään ilman yhtään taukoa ja myöhemmin ylenpalttisesti tauotellen väsymyksensä vuoksi. Jossain vaiheessa apuopas veti letkaa. Apuoppaan vetämänä meno tuntui paljon mukavammalta ja vauhti oikeammalta.

Vaellus Stella Pointiin (5700 m) saakka oli varsin jyrkkää nousua. Pimeässä jyrkkyyttä oli vaikea nähdä, mutta kauempana edessä muiden vaeltajien otsalamput näyttivät välkkyvän korkealta taivaalta kilpaa tähtien kanssa. Jyrkkyyden lisäksi maaperä oli pehmeää upottavaa hiekkaa ja teki nousemisen entistäkin raskaammaksi. Stella Pointissa reitti yhtyy Marangu-reittiin. Stella Pointissa alkoi myös päivä sarastaa. Loppumatka Kilimanjaron huipulle (Uhuru Peak 5895 m) oli helppoa ja tasaista. Nousun aikana tuntui hyvältä pitää kohtalaisen usein lyhyitä taukoja. Pitkiä taukoja ei tuulessa ja kylmässä säässä ole viisasta pitää. Missään vaiheessa nousun aikana ei ollut tunnetta, että voimat loppuisivat tai nousu pitäisi lopettaa kesken. Lisäksi kirjoittajan hengitys toimi koko ajan pelkästään nenän kautta, kuten matalilla sykkeillä voi odottaakin.

Jos haravalla etsii ongelmia, voi ainoana sellaisena mainita puheäänen lievän madaltumisen herran Saarisen osalta. Periaatteessa se voi olla ensimmäinen oire aivoödeemasta. Toinen selitys voisi olla fyysinen rasitus ja viileys, jotka vaikuttivat äänen muodostumiseen. Intrernet-selauksella löytyy myös mainintoja, että mahdollisia, mutta aika harvinaisia vuoristotaudin oireita voivat olla epäselvä puhe tai jopa puheen tilapäinen menetys kokonaan. Tunnetuista oireista puuttuivat kokonaan päänsärky, ruokahaluttomuus, oksettava olo, unettomuus ja väsymys. Matkalle varatut buranat jäivät tarpeettomina käyttämättä.

Uhuru Peak 5895 m saavutettiin 21.12 klo 6:50 auringon noustua hetkeä aikaisemmin. Kilimanjaron ylätasangolla (Kibo) on paljon jäätä ja näkymät suorastaan epätodelliset. Jään määrä on kuitenkin vain noin 20% sadan vuoden takaisesta. Ennustetaankin, että Kilimanjaron huipun jäätikkö sulaa kokonaan seuraavan 20:n vuoden kuluessa, jos ilmaston lämpeneminen jatkuu. Käyttämällämme reitillä ei kuitenkaan tarvitse astua metriäkään jäätikölle. Auringon valo heijastui jäätiköstä voimakkaasti sateenkaaren väreissä. Sateenkaaren värit katosivat, kun maisemaa katseli aurinkolasien läpi. Ohuen ilman (happea alle 50% merenpinnan tasosta) saattoi kävellessä aistia jaloissaan painon tunteena. Monien Kilimanjarolle kiivenneiden kertomaa tunnekuohua ei tuntunut. Näin oli ehkä siksi, että nousu oli tapahtunut helposti ja ongelmitta. Tyytyväinen kuitenkin saattoi olla siitä, että tavoite oli saavutettu. Maisemat huipulla olivat kyllä näkemisen arvoiset. Huipun ylätasanko on niin laaja (noin 1,9*2,4 km), että siellä ei paikan päällä tahdo edes tajuta, että ollaan vuoren huipulla. Ympärillä näyttää olevan tasanko, jossa on paikoin isoja jäävuoria.

Ruotsin joukkueen edustaja näytti huippua lähestyessään olevan vain osittain tajuissaan, mutta rautainen tahdonvoima ja oppaan talutus vei miestä kohti huippua. Kiinnostavaa on, että Kjell toipui ällistyttävän nopeasti jo huipulla, kun ponnistelu loppui. Paluun jälkeen Kjell sanoi, että hän ei koskaan ole ollut niin uupunut kuin Uhuru Peakille noustessa. Uhuru-kyltin ympärillä oli jopa ruuhkaa, kun eri reittejä nousseet retkikunnat halusivat kuvan itsestään huipulla. Auringon noustua sää lämpeni nopeasti. Huipulla viivyttiin miellyttävässä säässä puolisen tuntia. Israelin edustaja pääsi huipulle joukkomme viimeisenä, mutta huipulle mennessä ei katsota aikaa vaan sitä, että onko päässyt huipulle vai ei. Israelin edustajan suoritukselle täytyy nostaa hattua — vaikeuksien kautta voittoon!

Palasimme edelliseen tukikohtaan samaa reittiä, jota pitkin oli noustu. Pehmeä rinne oli erittäin pölyinen ja laskeutumisen jälkeen kaikki yllä olevat vaatteet olivat läpikotaisin pölyssä. Ruotsin joukkueen edustaja laskeutui vaelluskengillään ja -sauvoillaan upottavassa hiekassa kuin Ingemar Stenmark konsanaan. Noin klo 10 olimme kiirehtimättä palanneet edelliseen leiriin. Klo 12 tarjoiltiin kevyt lounas. Klo 14 jatkoimme alas 1500 m Mweka Campiin. Päivän vaellusta kertyi yhteensä lähes 15 h. Nousua päivän aikana kertyi 1300 m ja laskua 2800 m. Huh!

Mweka Camp muistutti tavallista leirintäaluetta palveluineen. Juoksevaa vettä ja suihkua ei kuitenkaan ollut. Myynnissä oli Kilimanjaro-aiheista tavaraa, kuten karttoja ja T-paitoja ja jopa Kilimanjaro-olutta. Onnistuneen nousun kunniaksi Suomen joukkue nauttikin mainittua juomaa pullollisen mieheen. Nukkumaan mentiin nytkin jo noin klo 19:00. Tavallisuudesta poiketen herra Järvinenkin nukahti nyt muutamassa minuutissa, kun edellisenä yönä uni oli jäänyt kokonaan väliin.

Kilimanjaron 6. päivä

Viimeisenä Kilimanjaron päivänä laskeuduimme alaspäin 1600 m. Alas tullessa oppaat viilettivät ohitsemme huimaa vauhtia raskaine kantamuksineen. Samanlaiseen vauhtiin ei esimerkiksi herra Saarinen olisi millään pystynyt, ei ilman kantamuksia ja vielä vähemmän painavien kantamusten kanssa. Laskutekniikka perustui nähtävästi joustaviin polviin ja notkeaan lantioon. Laskussa Israelin edustajan polvet kipeytyivät hidastaen laskeutumista. Alastulo voikin olla polville vaativampi tehtävä kuin ylöspäin kipuaminen. Aikaa laskeutumiseen kului noin 4 h. Porukkamme kiidätettiin autolla kaupunkiin kantajineen oppaineen kaikkineen. Loppuselvittelyihin kuului nimen kirjaaminen, todistuksen myöntäminen huipulle päässeille ja kantajien ja oppaiden tippien maksaminen.

Alas tullessa Ruotsin joukkueen edustaja Kjell lupasi tarjota Suomen joukkueelle oluet, jos tulemme hänen hotelliinsa illalla. Ajoimme taksilla hotelliin ja tilasimme Kilimanjarot. Herra Järvinen lähetti sitten selkeän tekstiviestin Kjellille: "Vi är här och väntar på betalaren". Kjell ilmestyi pian paikalle ja noteerasi ytimekkään viestimme. Myöhemmin mukaan liittyi myös Israelin edustaja Natan. Hauska sattuma oli, että Samjoe Tours & Travels -toimistosta meille retken myynyt päällikkö tuli myös hotellin ravintolaan seuraamme. Esimerkkinä Kilimanjaron vaaroista hän kertoi aiemmin olleensa itse Kilimanjarolla retkiä järjestämässä ja oli kerran ollut 3 kk halvaantuneena kylmettymisen takia. Hän oli sittemmin menettänyt kykynsä akklimatisoitumiseen eli hän ei enää pysty nousemaan Kilimanjarolle.


Päivä laskeutumisen jälkeen

Miellyttävä havainto oli, että seuraavana päivänä jaloissa ja muissakaan jäsenissä ei tuntunut mitään erityisiä rasituksen merkkejä, lihaskipuja tms. Tämä selittynee sillä, että rasitus (syketasolla mitattuna) pysyi koko retken ajan matalana. Epäilemättä myös Meru-vuorella harjoitelu vaikutti asiaan. Kilimanjarolle nousemista auttoi omalta osaltaan erinomainen sää. Koko aikana ei satanut lainkaan, vaikka taivas oli välillä synkkien pilvien verhossa. Kilimanjaron huipulla voi olla myös niin hankalat olosuhteet, että nouseminen ei ole mahdollista. Nouseminen ei ole siis kiinni pelkästään nousijan kunnosta vaikka se onkin kaiken pohjana.

Kilimanjarolle nouseminen voidaan jakaa kahteen osatekijään. Kaiken edellytyksenä on riittävän hyvä peruskunto, että pystyy kävelemään 6-7 h päivässä ylämäkeen päiväreppu selässä useana päivänä peräkkäin. Mieluiten tämän pitää tuntua helpolta, kuten Suomen joukkueen osalta oli. Toinen nousemiseen vaikuttava asia on vuoristotauti, joka on uhkaamassa jokaista nousijaa kunnosta, iästä ja sukupuolesta riippumatta. Vähähappisen ilman vaikutus on yksilöllistä ja ennalta arvaamatonta. Vuoristotautia voi yrittää torjua nousemalla mahdollisimman rauhallisesti polepole-vauhtia. Lisäksi voi olla hyväksi pitää nousun aikana lepopäivä, jos siihen on mahdollisuus. Suositellaan myös, että juomaa pitää nauttia runsaasti vaikka janon tunne ei vaivaisikaan. Vuoristotauti on sairaus, johon pitää suhtautua vakavasti, jos sen oireita esiintyy. Lisäksi vuoristotauti tulee yleensä 12-24 h viiveellä. Se voi siis iskeä jopa sen jälkeen, kun huipulla on jo käyty.

Kirjoittajan kolmeviikkoinen alkumatkan villinä kasvanut partareuhka sai kyytiä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti eli siis parta lähtee, kunhan Kilin huipulle on noustu. Herra Järvinen pahoitteli toimenpidettä ja päivitteli, että nyt meni myös tärkeä osa runsaasta(?) vetovoimasta naismaailmassa partakarvojen myötä! Parta sai kasvaa alkumatkan vapaasti, sillä ei ollut juuri mieltä parran leikkaamisessa safarilla eikä vuoristossa.

Retken aikana ja ennen sitä mietittiin monta kertaa, että onko koko Kilimanjarolle kapuamisessa mitään mieltä. "On tämä touhua" -hokemaa toistettiin useaan kertaan ja se opetettiin jopa oppaallemme Nelsonille. Kilimanjarolle nousu on kuitenkin tapahtunut ja tehtyä ei saa tekemättömäksi. Kuuden päivän Kilimanjaron vaellus on kokemus ja elämys joka säilyy muistoissa lopun elämää.


Lisää kuvia vaellukselta yli 3 km:n korkeudesta


Kilimanjaron ja safarien hinnat nousevat vuoden 2006 alusta alkaen syystä, että Tansanian valtiolle menevä osuus kasvaa. Ohessa yksi esimerkki hinnoista ja käyttämämme Machame-reitin kartta: http://www.zaratravel.com/kili/machame.html .Tämä vaihtoehto ei ole ainoa eikä halvin. Kävimme myös tämän järjestäjän toimistossa ennen matkanjärjestäjän valintaa. Oheisessa sivustossa on nähtävissä karttapiirroksina Kilimanjaron vaellusreitit Marangu, Machame, Rongai, Umbwe, Shira ja Lemosho.

Safareja, Kilimanjaron retkiä ja Sansibarin saarelle matkoja tekeviä toimistoja oli runsaasti tarjolla. Tarjontaan kannattanee perehtyä huolella ennen retken varaamista/maksamista.

Kilimanjaron huipusta otettuja ilmakuvia oheisessa osoitteessa. Kuvasarjasta näkyy hyvin huipun jääpeitteen sulaminen. Kuvista pystyy paremmin kuin paikan päällä hahmottamaan huipun pinnanmuodon. http://www.geo.umass.edu/climate/tanzania/aerial.html


Meru-vuorella tehty ennakkoharjoittelu ennen Kilimanjaron vaellusta.

Kaukon kotisivulle.