Tiedetuubin USA:n auringonpimennysmatka 14.-25.8.2017

Matkan täky oli USA:ssa mantereen poikki näkyvä täydellinen auringonpimennys 21.8.2017. Kymmenen päivän aikana ehti tietysti nähdä ja kokea paljon muutakin. Olen jakanut matkakertomuksen osioihin majoituspaikkojen mukaisesti ja lisäksi koettu pimennystapahtuma Menanin kylässä Idahossa on omana osionaan kuten myös Arizonan meteoriittikraatteriin tutustuminen.

Kuvia matkakertomuksessa Googlen kuvapalvelussa on noin 200. Eniten kuvia on Grand Canyonin alueelta.  Useimmissa kuvissa on myös lyhyt kuvaileva teksti. 

Kiitokset huikeasta, hyvin viedystä matkasta Tiedetuubille ja matkan vetäjälle Jari Mäkiselle, Jarmo Korteniemelle selonteosta matkan aikana nähtyjen kohteiden geologiasta sekä matkakumppaneille!  Meitä oli ikimuistoisella matkalla kaikkiaan 19 henkeä. Jari veti ja opasti matkan hienosti ja mahdollisiin kysymyksiin tuli aina seikkaperäiset vastaukset. 

Matkakertomus osioittain

- Las Vegas & hotelli Luxor 14.-16.8.
- Flagstaff & Sleep Inn 16.-18.8.
- Arizonan meteoriittikraatteri 18.8.
- Grand Canyon & mökkimajoitus 18.-20.8. 
- Solar Eclipse 21.8. Idahossa Menanin kylässä
- Salt Lake City & SpringHill Suites 20.-23.8. 
- Kuvia teksteineen matkan varrelta majoituskohteiden välillä 16.-21.8.

USA:n auringonpimennysmatkan yhteenvetoa

Päiväkirjatyyppisessä osassa ei  ole yhtäkään kuvaa. Kuvia on sitäkin enemmän osioissa. Teknisesti Googlen kuvakirjastot avautuvat nettiselaimessa uuteen ikkunaan.

14.8. Herätys klo 3:40 lentokenttähotellissa ja hotellin aamiaiselle. Majoitukseen sisältyvä bussikyyti  lentoasemalle klo 4:30. Automaatista tulostin matkalaukkuun lentotiedot. Matkaliput olin tulostanut jo kotona. Automaatti ei tunnistanut antamaani koodia, mutta passin se tunnisti ja tilatun matkan. Tämän jälkeen jätin matkalaukkuni KLM:n haltuun.

Tiedetuubin Jari Mäkinen oli sovitusti KLM:n osastolla klo 5:30 alkaen. Jari antoi ohjeita miten toimitaan Amsterdamissa. 

Jatkolennon Los Angelesiin oli määrä lähteä klo 10. Lähtö myöhästyi puolisen tuntia. KLM:n jumbojetissä oli 10 paikkaa rinnakkain. Paikkani oli koneen takaosassa n:o 44 käytävän vieressä. Vieressäni istui kotiin palaava jenkkirouva. Hänen kanssaan virisi keskustelua. Nainen tuntui kauhistelevan USA:n nykyistä presidenttiä. Vieruskumppani arveli, että herra Trump ei jatkaisi virassaan täyttä neljää vuotta.

Lentoaika Los Angelesiin kesti noin 10 tuntia. Lennon aikana nautitut ruoat ja virvokkeet kuuluivat hintaan.  Edessä olevan istuimen selkänosassa olevalta ruudulta saattoi seurata isoa valikoimaa ohjelmaa, joista osa olisi ollut maksullisia. Enimmäkseen tulin seuranneeksi matkan edistymistä ruudulla. Lento ylitti Grönlannin eteläkärjen. Palllokartan mukaan se onkin lyhin reitti Amsterdamista Los Angelesiin.

Lennon aikana jaettiin lomake, joka piti täyttää USA:n tullia ja rajatarkastusta varten. 

PItkä lento päättyi klo 12 paikallista aikaa. Tulli- ja rajatarkastus oli seuraava ”ohjelmanumero”. Ihmisiä isossa hallissa oli satamäärin. Ensin oli passintarkastusautomaatilla asiointi. Automaatti esitti samoja kysymyksiä, joita oli lentokoneessa täytetyssä lomakkeessa. Automaatti otti myös sormenjäljet ja lopuksi valokuvan. Ennen kuvan ottamista oli ohje ottaa päähine pois ja silmälasit. Tämän huomasin liian myöhään ja kuva otettiin lippis päässä. Pelkäsin jo, että koko automaattivaihe menee tästä syystä uusiksi. Sitten hännille jonoon, joka kiemurteli salissa. Samat tutut, mukaan lukien matkaoppaamme Jari Mäkinen, tulivat jonon edetessä pariin kertaan vastaan.

Viimein tuli oma vuoro rajatarkastukseen. Pari kysymystä esitettiin ja virkailija otti sormenjäljet uudelleen ja myös valokuvan. Kiinnostavaa oli, että lentokoneessa täytettyä lomaketta ei otettu talteen eikä sitä luettu. Passiin lyötiin lopuksi leima ja Welcome to USA! Tämän jälkeen oli matkatavaroiden heivaaminen jatkolennolle Las Vegasiin Delta-yhtiön kyyditettäväksi. Jatkolennoille vievällä portilla virkailija otti talteen aiemmin passiautomaatin tulostaman yhteenvedon valokuvineen. Tämä taisi olla ainoa automaatin käytännön merkitys?

Seuraava vaihe oli löytää lähtöportti Las Vegasin jatkolennolle. Se oli terminaali 3 ja portti 37. Tänne oli varsin perusteellinen turvatarkastus ja tarkempi kuin oli Vantaalta lähtiessä. Jalassani oli sillä hetkellä sandaalit. Nekin piti laittaa läpivalaisuun. Minut otettiin ilmeisesti sattumalta tai liian paljon vieraan valtakunnan agenttia muistuttavana tehoskannaukseen. Laite oli kuulemma sitä mieltä, että minulla on metallia jossain oikean lonkan tienoilla. Tekoniveliä minulla ei tietääkseni ole. Farkkupaidassa oli muutama metallinappi, ehkä laite tunnisti ne. Virkailija hipelöi minut lopuksi vielä kauttaaltaan läpi. Vesiperän todettuaan toivotti tervetulleeksi. Olisikohan vereni hemoglobiini ja rautapitoisuus ollut niin korkea, että se näkyi laitteen metallisensoreissa? En tunne skannauslaitteiden teknologiaa, joten tämä jää arvailuksi.

USA:n turvatarkastus oli varsin perusteellinen, minkä kyllä ymmärtää kaksoistornien tuhon jälkeisessä maailmassa.

PItkän lennon ja sitä seuraavan jatkolennon välissä oli aikaa noin 3 tuntia. Välillä alkoi jo epäilyttää, että ehdimmekö jatkolennolle ajoissa. Sopivasti kuitenkin ehdittiin lähtöportille. Silloin ilmeni, että jatkolento on puolisen tuntia myöhässä. Koneeseen päästyämme kapteeni ilmoitti ongelmasta etupyörässä. Se piti korjata ennen lentoonlähtöä. Kone pääsi lopulta lähtemään lähes 2,5 tuntia myöhässä. Jatkolento Las Vegasiin kesti tunnin verran. Los Angelesista ei mainittujen tapahtumien ansiosta jäänyt mitenkään sympaattista vaikutelmaa. Hommat kyllä hoidettiin moitteetta ja epäkuntoiset laitteet pitää tietysti korjata.

Iso paikka on Las Vegaskin. Matkatavaroiden noutaminen näytti miten isosta lentoasemasta on kysymys. Matkatavaroiden palauttaminen tapahtui kuudentoista (16 kpl) eri karusellin avulla. Matkatavaramme tulivat karusellista 16. Meitä oli vastassa kyyditys jättimäiseen egyptiläistyyliseen Luxor-hotelliin. Unten maille päästiin paikallista aikaa klo 21, jolloin Suomessa oli jo seuraavan päivän aamu klo 7. Matkaa oli siis tehty toista vuorokautta yhteen menoon.

15.8. Päivä oli ohjelman mukaisesti varattu lentomatkasta toipumiseen ja lepoon. Oma aikani meni Luxorin alakerran tiloihin tutustumiseen ja  hotellin ulkopuolella kiertelyyn ja valokuvaukseen. Ulkona oli todellinen helle, lämpöä reippaasti yli 30°C. Luxorin alakerrasta on maanalainen yhteys liikekeskuksesta toiseen. Luxorin pyramidinmuotoinen ulkoasu voi kuvissa antaa pienen vaikutelman. Sen sisältä löytyy oma valtava maailmansa.

16.8. Lähtö aamulla Flagstaffiin Arizonaan. Matkalla pysähdyttiin Hooverin padolla. Ajettiin osa matkasta kuuluisaa Route 66 -tietä. Illalla tutustuminen Lowellin observatorioon.

17.8. Tutustuminen USGS Planeettageologian laitokseen. Saimme kuunnella kolme esitelmää laitoksen toiminnasta ja mm. Ceres-tutkimuksesta.  Paluumatkalla käytiin paikallisessa museossa tutustumassa entisen aikojen elämänmenoon.

18.8. Lähtö kohti Grand Canyonia. Matkan varrella tai paremminkin koukaten käynti Arizonan kuuluisalla meteoriittikraatterilla. Auringonlaskun aikaan saavuttiin Gran Canyonin majoituspaikkaan. Majoituimme hirsimökkeihin. Nettiyhteyttä ei mökeissä ollut käytettävissä.

19.8. Jari Mäkinen kertoi auringonpimennykseen valmistautumisesta aamulla klo 9. Sovittiin, että lähdetään Salt Lake Cityn hotellista aamulla aikasin.  Pimennysinfon jälkeen laskeutuminen pohjoista reittiä Grand Canyoniin vievän polun tunnelikohtaan asti, jonka jälkeen useimmat kääntyivät takaisin. Pystysuoraa laskua/nousua kääntöpaikan kohdalta kertyi hiukan yli 400 m.

20.8. Lähtö matkan viimeiseen majoituskohteeseen Salt Lake Cityyn klo 11:00. Sovittiin melko myöhäinen lähtöaika, jotta aikaa jäisi Grand Canyonin maisemien kuvaamiseen. Saavuttiin illan suussa SringHill Suites -hotelliin.

21.8. Lähtö  hotellilta klo 5:00 kohti pohjoista seuraamaan pimennystapahtumaa lähelle pimennysvyöhykkeen keskilinjaa. Ajomatkaa suuntaansa kertyi lähes 400 km. Menomatka sujui ongelmitta ja saavuimme ajoissa Menanin kylään Idahossa. Pimennyksen seuraamisesta oma osionsa. Paluumatkalla oli ongelma — kaikkien aikojen liikenneruuhka. Takaisin hotellilla oltiin vasta aamuyöllä  kahden maissa. 

23.8. Lähtö Salt Lake Citystä kohti Amsterdamia klo 18 ja sieltä edelleen Helsinki-Vantaalle.  Turvatarkastus oli lähtiessäkin varsin perusteellinen, mutta muuten byrokratialtaan kevyt verrattuna maahan saapumiseen. Amsterdamin pitkän välilaskun ja vastapäivään matkustamisen takia Vantaalle saavuttiin perjantaina 25.8. klo 0:10 ja sieltä kirjoittaja bussilla Jyväskylään klo 5:30.

Mitä jäi matkasta haaviin?

Matkan päätavoite, täydellinen auringonpimennys, näkyi hienosti pilvettömältä taivaalta. Auringonpimennys on vaikuttava taivaallinen luonnon näytelmä. Se kannattaa katsoa, jos tilaisuus tulee. Matkan muita huikeita luontokohteita olivat Arizonan meteoriittikraatteri ja Grand Canyon luonnonsuojelualueineen. Kun ryhmämme on kiinnostunut tieteestä ja erityisesti tähtitieteestä, niin matkan tätä puolta edustivat vierailut Lowellin tähtitieteellisessä observatoriossa  sekä USGS Planeettageologian laitoksessa Flagstaffissa. 

Oliko matkan aikana ongelmia tai vastoinkäymisiä? Ongelmia ei ollut tai en huomannut niitä. Jos yritetään haravoida jotakin, niin McDonald’sissa ruokaillessa voin pienen ongelman löytää. Cokis laskettiin automaatista itsepalveluna mukiin. En heti löytänyt oikeaa nappia, josta juoman saa tulemaan. Vieressä ollut henkilö antoi toverillista apua ongelman ratkaisemisessa.  Vähiin siis jäivät ongelmat matkan aikana.

Ennen matkaa aiheutti jonkin verran päänvaivaa netissä täytettävä ESTA-hakemus. Viisumia ei suomalainen tarvitse, mutta ESTA-hakemus pitää tehdä, jos aikoo USA:n maaperälle mennä. Aloin optimistisesti täyttää hakemusta, mutta totesin, että kaikkia tarvittavia tietoja ei ole hallussani, vaan pitää kysyä neuvoja Kon-Tiki -matkanjärjestäjältä. Kysymyspatteri ESTA-hakemuksessa oli varsin perusteellinen vanhempien nimistä työnantajaan ja some-yhteyksiin. Vastausta hakemukseeni ei s-postitse tullut, mutta muutaman päivän päästä totesin ESTA-hakemukseni hyväksytyksi. Hyväksyminen ei takaa maahan pääsyä, mutta se on maahan pääsyn edellytys.

Matkavalmisteluihin kuului aineettomien hankintojen lisäksi S-Kross -adapteri kannettavan tietokoneen lataamiseksi amerikkalaisista sähköpistokkeista. Adapteri toimi hyvin kaikissa neljässä majapaikassa. 

Tiedossa oli, että USA:ssa ihmiset ovat rentoja ja välittömiä. Hotelleissa ja Grand Canyonin alueella vastaan tulijat yleensä tervehtivät. Se on sikäläinen tapa, johon ei tarvitse liittyä mitään sen kummempaa lähestymis- tai lähentely-yritystä. Kaikissa hotelleissa majoitukseen sisältyi hyvä aamupala. Erikoiselta tuntui, että kahdessa hotellissa  (Sleep Inn ja SpingHill Suites) aamupala nautittiin kertakäyttöastioista. Kaikissa hotellihuoneissa oli vakiovarusteena kahvinkeittovälineet, myös Grand Canyonin mökeissä. Hotelleissa oli myös langaton majoitukseen sisältyvä nettiyhteys poisluettuna Grand Canyonin majoitus.

Jyväskylässä 20.9.2017

Kauko Saarinen

Published on  September 21st, 2017 · Kauko Saarinen · Cardinal Theme by Cagintranet · Powered by GetSimple