Pietarin opintomatkat 1999, 2001 ja 2004

Date: Thu, 3 Jun 1999 08:32:51 +0300
To: "Atk-keskus: kaikki":; letters(miukumauku)vor.ru, "JyPS: johtokunta":;,
From: Kauko Saarinen
Subject: Pietarin opintomatka 27.-30.5.1999

Pietarin opintomatka 27.-30.5.1999 &kutinaa tajunnan aalloilla

Isossa itäisessä naapurimaassamme olin känyt aiemminkin. Tällä kertaa kyseessä oli Jyväskylän yliopiston opintomatka, jonka osallistujat ovat aidosti kiinnostuneita Venäjästä ja osaavat myös maan kieltä. Kokoonpano näkyi käytöksessä: ei viinanhöyryistä vapinaa eikä taivastelua ja päivittelyä naapurimaamme olosuhteista, uhoamisesta puhumattakaan. Miksi muuten lähteä minnekään, jos kaiken pitäisi olla aivan kuin kotona? Kiitos kumppaneille hienosta matkasta!

Nuijamaan tullin toiminta Venäjän puolella oli vain varjoentisestä. Saimme istua autossa,. matkalaukkuja ei avattulainkaan. Tulliselvityslomakkeet ja passit sentäänkerättiin tarkastukseen, mutta palautettiin pikapikaatakaisin.

Majapaikkamme Pietarissa oli v. 1913 valmistunut hotelli Neva,kyrillisin aakkosin "Heba". Vaikutuksen Nevassa tekivät noin 5 mkorkeat huoneet ja metrinen ulkoseinä. Hotellissa oli käytyennenkin, rappusten kivilaatat olivat aikojen saatossa ja turistienvyöryssä hioutuneet reunoiltaan pyöreiksi. Osassahotellia oli menossa remontti. Pientä pintaremonttia kaipaisimyös Pietarin kaupunki.

Pietari kokonaisuudessaan oli salojen ja takametsien miehellehuimaava elämys, mysteeri ja suuri performanssi. Kaupunki onkäsittämättömän suuri, siellä aistiiväkevästi historian siipien havinan, ihmisten paljouden jajopa kosmisen ulottuvuuden. Yksi huipentumista on kävely NeskijProspektilla, joka on yhtä suurta mylläkkää:liikenteen ja ihmisten paljous, myyntikojuja, liikkeitä,haitarinsoittajaa, kerjäläistä. muotokuvamaalaria,mainoksia, naisten näyttäviäsääriä...

Näkemäni mielenosoitus punalippuineen ja kuvineen olikannanotto Neuvostoliiton ja vanhojen aikojen puolesta.Vähäisen joukon nuorimmat olivat noinseitsemänkymppisiä ja demonstraatiosta veto poissa,laulusta huolimatta - valitettavasti. Neuvostoliitto eienää palaa, tai kuka sen tietää.Mielenosoittajien kaipuun vanhaan ymmärtää, kunmuistaa vanhusten vaatimattomat eläkkeet. Aikanaan olisankarillisesti taisteltu isänmaan eli rodinan puolesta jarakennettu suurta ja mahtavaa. Nyt olisi jo aika nauttia työnhedelmistä.

Pietarin valtasuoni on 74 km pitkä Nevajoki LaatokastaSuomenlahdelle. Nevan ja sen haarojen yli menee satoja siltoja.Siellä täällä näki harrastuskalastajiaonkineen ja heittovapoineen. Tulvavesi on aikojen saatossa tehnytuseasti pahaa jälkeä kaupungissa, viimeisin niistävuonna '75. Nyt ollaan tulvat panemassa kuriin rakentamalla patoKronstadtin kautta Suomenlahden perukkaan. Pato ei ole vielävalmis ja se jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan. Onpelättävissä, että patoaltaasta tuleeviemärien saostusallas ja pietarilaiset kirjaimellisestihukkuvat aineeseen nimeltä p***a. Jo nyt on havaittu, ettämeriveden laatu on huonontunut. Toivottavasti jätevesienkäsittely saadaan pikaisesti kuntoon ennen kuin onmyöhäistä.

Sosialismin yksi suurimpia saavutuksia — jono — näyttää Venäjältä itsenäistymisen myötä kadonneen. Ruokakauppoja oli riittämiin ja monet niistä alati auki. Ruokavalikoima oli päällisin puolin, tuiki tärkeine banaaneineen, hyvin riittävä. Kiinnostavaa ja paradoksaalista oli, että pisin näkemäni jono Pietarissa oli erään etnisen ravintolan kassalla, paikka oli muutenkin tupaten täynnä. Ravintola oli McDonald's Nevskin varrella. Itse kävin toisessa etnisessä ravintolassa nimeltä Carrols. Menu ja ruoan ravitsevuus oli sama kuin Jyväskylässä.

Yksi yhteisen ohjelman kohteista oli Pietari-Paavalin linnoitukseentutustuminen. Sen pyhättöön on haudattu kaikkiVenäjän tsaarit paria poikkeusta lukuunottamatta. OlihanPietari muinoin Venäjän pääkaupunki.Pyhättöä suuremman vaikutuksen tekivät entisajantyrmät, joihin kuului päässeen täysihoitoonvarsin pienellä vehkeilyllä. Ihme, jos moisesta on kukaanselvinnyt hengissä. Vangin etuihin oli kuulunut muun muassasaunassa käynti kahdesti kuukaudessa. Muu aika vietettiinkirjaimellisesti kiven sisässä. Tälläkirjoituksella olisi pääsy tyrmään ollut ilmeinenmenneinä aikoina. Saa nährä mitä nyt seuraa jakenen toimesta?

Pimeitä rahanvaihtajia ei nykyään onneksi näy.Kelluva ja vaihdettava rupla on poistanut rahanvaihtajat. Muutayritystoimintaa on kuten vapaassa markkinataloudessapitääkin. Kiertoajellulla pysähdyttäessäkultakupolisen Iisakin kirkon aukioilla huomasin sovittavani upseerinkoppalakkia päähäni. Vasta kolmannellayrittämällä löytyi tarpeeksi kookaspäähine. Siinä vaiheessa oli ahkeran myyjänkanssa tullut jo niin luottamukselliset liikesuhteet, ettämyyjää ei voinut pettää perumalla kaupat.Niinpä salainen ja pitkäaikainen haaveeni oli toteutunut jaolin komean koppalakin ylpeä omistaja.

Tänään (2.6.) kerrottiin rahayksikkö euronsaavuttaneen alimman noteerauksensa sitten syntymänsä.Onkohan eurosta tulossa uusi moderni "rupla". Monet merkit viittaavatvanhan tutun suunnitelmatalouden suuntaan. Oikea Venäjänrupla on sen sijaan ollut melko vakaa sitten viime vuoden elokuundevalvaation. Päivän kurssi oli noin 4 ruplaa markalla

Pietarissa näki urheitapolkupyöräilijöitäkin muun liikenteen seassa,jopa ruuhkaisella Nevskillä. Pyöräteitä eikaupungissa liene metriäkään. Saint Petersburgiinverrattuna Jyväskylä lähiseutuineen on todellinenpyöräilijän paratiisi. Sunnuntaina 30.5. poislähtiessä vastaamme ajeli paikallinenpyöräilyseuran porukka yhteislenkillään. Seuraksipyöräilijät tunnisti yhtenäisestäsinisestä ajoasusta JyväskylänPyöräilyseuran malliin. JyPS:n asu kyllä onkanarialinnunkeltainen, jotta sitä ei vahingossakaan sekoitettaisiPietarin Pyöräilijöihin..

Viipurin tori on todellinen markkinavoimien mellastuspaikka. Tavaraaja kauppiasta riitti. Kauppiaat puhuivat suomea ja muun muassasuomenkielistä kevyttä musiikkia oli koko kirjo Abbaamyöten. Kysyin olisiko mitäänvenäläistä Kalinka-tyylistä musiikkia. Ei ollutvaikka Venäjällä oltiin. Kalinkalle ei lieneViipurissa kysyntää. Minullakin oli taskussa vieläruplia, mutta niistä pääsi eroon vaivatta. Ostinlenkkitossut jonka veroisia ei minulla liene koskaan ollut. CD:teivät rajoittuneet musiikkiin. Myynnissä oli Windowsinversioita uusimpana Windows 2000. Lieneekö edes MicroSoftjulkaissut sitä vielä virallisesti?

Viipurin keskusaukiolla vanhan mieltä lämmittijykevästi paikoillaan seisova kolossaalinen Vladimir IljitsLeninin (os. Uljanov) patsas. Historiaa ei voi muuttaa patsaitakaatelemalla, vaikka niin aina välillä yritetään.Pietarissa en nähnyt yhtään perustoverimme veistosta,mutta sellaisenkin tiettävästi löytää, jososaa etsiä.

Tullessa rajamuodollisuudet olivat hiukan tiukemmat kuin mennessä. Nyt sentään noustiin autosta pois. Auton luukkuja nosteltiin, mutta laukkuja ei pengottu. Aikaa Venäjän tullissa kului puolisen tuntia. Siinä ehti ihastella tullirakennusta, joka on kovasti vaatimaton puinen hökkeli. Vessa on toimiva, mutta haju taatusti autenttinen. Tuli mieleen, että joutaisi räjäyttää taivaan tuuliin koko mörskä. Tarkemmin ajatellen voisi olla viisasta tehdä siitä museo, sitten kun jo pitkään rakenteilla ollut uusi tullirakennus joskus valmistuu. Vanha tullirakennus sanattomalla laulullaan kertoisi paremmin kuin mitkään oppikirjat miksi kävi kuten kävi.

Seuraava pysähdyspaikka oli rajavyöhykkeelläRättijärven Tax Free Shop. Siellä pysähdyttiinvapaaehtoisesti enemmän kuin puoli tuntia - ja taas edullisilleostoksille - kyllä elämä on sitten ihanaa! Jokutoisesta porukasta sadatteli kaljan kalleutta, olisi pitänytostaa muualta, mutta nyt oli viimeinen "edullinen" tilaisuus.

Rättijärven jälkeen oli vielä Venäjänpuolella passien tarkastus, mutta siihenkään ei paljonaikaa hukattu.. Rajan ylityksen jälkeen joku mainitsi jotainsivistyksestä. Toivottavasti sitä on runsaasti molemminpuolin rajaa.

Jyväskylän tilausajolaiturissa pistin ylpeänäpäähän hankkimani upseerin koppalakin ja aloitinmatkan viimeisen etapin jalkaisin. Bussiasemalla sattui olemaanjoukko varusmiessotilaita. Oli huomaavinani muutaman sotilaansilmäyksistä, että ilmestymiseni aiheutti ansaittuahämmennystä. Tyylikkäästi suomalainen sotilastämänkin koettelemuksen kesti. Eihän sitä koskaantiedä vaikka siinä sittenkin olisi korkea-arvoinenvenäläinen upseeri!

Pietarin opintomatkaterveisin

Kauko Saarinen


Pietarin opintomatka 17.-20.5.2001

Kun olen useasti aiemminkin ollut entisessä Neuvostoliitossa ja myöhemmin Venäjällä, niin täytyy sanoa, että tämä matka alkoi monella tavalla vaikuttaa Länsi-Eurooppaan suuntautuneelta kaupunkilomalta. Majapaikkamme oli ylellinen Moskova-hotelli Neva-joen ja pääkatu Nevskij Prospektin varrella. Hotellissa oli hyvä ja ystävällinen palvelu ja kaikkea mihin länsimainen matkailija on tottunut. Huoneiden ovet toimivat avainkorteilla ja huoneissa oli väritelevisiot.

Liikuin paljon kaupungilla aivan yksi kävellen ja Pietarinkuuluisalla metrolla. Metrossa kiinnitti huomiotani, ettämahdollisia mainoksia lukuunottamatta ainoa näkyvillä olevakieli oli Venäjä. Niinpä ulkomaisen matkailijan onsyytä Pietarin metroa käyttäessään opetellaainakin kyrillinen kirjaimisto. Metrolla liikkuminen muuten onhelppoa kuten suurkaupunkien metroissa yleensäkin.Pääkatu Nevsvkij Prospektin kävelin pariinkin kertaanpäästä päähän. Kaupungilla yksinliikkuessa yksinkertaiset asiat kuten kahvilassa käynnit japienet ostokset sujuivat ongelmitta vaatimattomilla venäjäntaidoillani. Tuntui kuitenkin hyvältä osatavenäjää sen verran, että yksinkertaisia asioitapystyy hoitamaan omatoimisesti.

Matkan virallisesta ohjelmasta mainittakoon tutustuminen Pietarinyliopiston yhteen osastoon ja Pavlovskin linnamuseoon. Meno- jatulomatkalla pysähdymme Viipurissa ja useimmat matkalaisetkävivät Viipurin torilla ostoksilla.

Matkanjohtajamme Margarita Pietarinen keskustelee Pietarinyliopiston opettajan Sergei Stepanovin kanssa. Stepanov puhuierittäin hyvää englantia ja hänet olisi voinutkielen ja esiintymisensä perusteella kuvitella vaikkaamerikkalaiseksi vierailevaksi professoriksi.

Tässä ollaan kirjastokäynnillä, kutentarkkaavainen lukija voi helposti itsekin todeta.

Kuvassa kuuluisa Iisakin kirkko, joka on yksi tunnetuimpia Pietarin maamerkkejä. Kirkko säilyi ehjänä toisen maailmansodan koettelemuksista muutamaa naarmua lukuunottamatta. Kannattaa kiinnittää huomiota kokonaan kullattuun kirkon kupoliin. Harmi että pilvinen sää latisti näkymiä kuvaushetkellä. (Kuvat Kauko Saarinen.


III Pietarin opintomatka 13.-16.5.2004, "Markkinatalous on rantautunut Venäjälle"

Oli taas ilo ja kunnia olla mukana Jyväskylän yliopiston venäjän kielen opiskelijoiden opintomatkalla Pietariin. Paljon on muuttunut sitten ensimmäisen Leningradin matkani 1970-luvun jälkipuoliskolla. Silloin pistettiin fasistit ja kapitalistit ruotuun jo maahantulotarkastuksessa. Täytyy samalla muistaa, että silloin elettiin kylmän sodan kuuminta aikaa. Passien ja leimojen tarkastus alkoi sillä, että konepistoolilla aseistettu sotilashenkilö astui linja-autoon ja teki perusteellisen passien ja naamojen yhdenmukaisuusvertalun. Toimitus vaikutti niin totiselta puuhalta, että naamat olivat automaattisesti passikuviensa kaltaisia. Normaaleihin toimenpiteisiin Venäjän tullissa kuului yleensä myös matkatavaroiden pikkutarkka penkominen niin mennessä kuin tullessakin. Sen ajan maahantulomakkeista on jäänyt mieleeni kohta "Aseita ja ammuksia", johon aina neuvottiin kirjoittamaan "Ei ole". Näin hohdokasta oli rajan ylitys ennen muinoin Suomen ja Neuvostoliton välillä. Nyt ei matkatavaroista tuntunut olevan kiinnostunut kukaan kummallakaan puolella rajaa. Venäjän viranomaiset ovat suuresti kiinnostuneita muodollisuuksista. Passit tarkastettiin muutamaan kertaan mennen tullen ja systeemiin kuuluu, että yhdessä paikassa passiin lyödään laima ja toisessa paikassa tarkistetaan leiman olevan siellä missä pitääkin. Passit tarkastettiin Suomenkin puolella, mutta tyydyttiin alkeellisempaan kertatarkastukseen mennen tullen. Suomen tullissa oli vastassa paluuatkalla myös huumekoirat. Rajamuodollisuuksiin kului pari tuntia mennen tullen. Osa ajasta tuhlattiin vapaaehtoisesti verovapaissa myymälöissä.

Majapaikkana oli tällä kertaa Pulkovskaja-hotelli kaukana keskustasta. Hotellin sijainnilla ei ole suurta merkitystä, jos vain jokin metroasema on lähettyvillä. Metrolipun hinta oli matkan aikana 8 ruplaa ja yhdellä eurolla sai matkamme aikana noin 34 ruplaa. Metrolippu on M-kirjaimella koristettu kolikkomainen poletti. Poletilla automaatti päästää matkustajan metron sisään, jossa voi sitten ajella samalla lipulla niin kauan kuin haluaa. Pietarin metro on nopea ja helppo keino siirtyä paikasta toiseen.

Markkinavoimat olivat vyöryneet Venäjälle edellisen Pietarin matkani jälkeen vuonna 2001. Kännykät näyttävät olevan Pietarissa jo jokamiehen väline. Matkapuhelimia myös mainostettiin näkyvästi. Erityisen silmiinpistäviä olivat Samsungin mainokset. Hotellissakin TV-ohjelmia seuratessa kiinnittivät huomiota runsaat mainokset. Autoja Pietarin vilkkaassa liikenteessä oli yhtä runsaasti kuin missä tahansa suurkaupungissa. Autojen lisääntyminen on merkki kasvavasta varakkuudesta, mutta autoliikenteen lisääntymisessä on myös ongelmansa. Silloin tällöin liikenteen seassa näkee kamikaze-henkisen polkupyöräiijänkin.

Tällä kertaa yhteistä ohjelmaa oli vain menopäivän kiertoajelu kaupungilla. Omatoimiseen Pietarin nähtävyyksiin tutustumiseen jäi siis paljon aikaa. Huonetoverini taidehistorian opiskelijana oli kiinnostunut kulttuurinähtävyyksistä. Eremitaasi on taidehistoriasta kiinnostuneen ykköspaikka. Siellä kuluikin monta tuntia. Yllättävää oli nopea sisäänpääsy Eremitaasiin väenpaljoudesta huolimatta. Kävimme myös Venäläisessä museossa ja Kirkko veren päällä -museossa. Kun kävimme vielä parissa kirjakaupassa osoksilla, olimme todellisia kulttuurituristeja.

Pietarin kiihkeästi sykkivää valtakatua Nevskiä tuli tallatuksi useaan kertaan. Viileä ja sateinen sää latisti tunnelmaa, mutta suurkaupungin sykettä sääkään ei pystynyt peittämään. Tulipa pistäydytyksi parissa kahvilassa ja eräässä pikaruokalassa. Palvelu oli käymissämme paikoissa oli ystävällistä ja nopeaa eikä poikennut mitenkään vastaavista palveluista Jyväskylässä.


Kaukon kotisivulle.